6.11.2018
Ilembulan Luterilainen sairaala (Ilembula Lutheran Mission Hospital) toimii valtion kirkolle myöntämällä rahoituksella, mutta ulkopuoliset lahjoitukset ja avustukset ovat tärkeässä asemassa sairaalan toiminnassa. Sairaalan eri osastoilla on n. 300 petipaikkaa. Sairaalaan yhteydessä toimii neuvola, hammasklinikka sekä leikkaussali. Sairaala toimii myös opetussairaalana Ilembulan sairaanhoitajakoulun opiskelijoille. Sairaalan henkilökunta koostuu suurilta osin paikallisista lääkäreistä ja sairaanhoitajista, sekä vierailevista länsimaalaisista lääkäreistä ja hoitajista. Sairaalassa käy joka vuosi yhteistyöjärjestöjen jäseniä, eurooppalaisia lääkäreitä sekä sairaanhoitaja- ja lääkäriopiskelijoita ympäri maailmaa.
Näin Mari kertoo työskentelystään Tansaniassa viime vuoden syyskuussa:
”Työskentelin maanantaista perjantaihin ja yhtenä viikonloppuna. Lähes jokainen aamu alkoi sairaalan kirkon aamuhartaudella klo 7.30, jota seurasi aamupalaveri eli clinical meeting. Palaverin aikana käytiin läpi yölliset tapahtumat, exitukset, tulevia asioita ja annettiin koulutusta. Uskonto oli vahvasti läsnä työskentelyssä ja ennen jokaista leikkausta rukoilimme swahiliksi.
Paikan päällä en tavannut yhtään anestesialääkäriä, ainoastaan anestesiakoulutusta saaneita hoitajia. Leikkausosastolla työskentelee noin 15 sairaanhoitajaa, joista minun aikanani näin neljän toteuttavan anestesioita. Sairaalassa on kaksi pääleikkaussalia, major theatre, ja kolme minor theatre -nimellä kulkevaa vastaanottohuonetta. Yksi vastaanottohuoneista toimi myös mielestäni traumahuoneena, jossa mm. moottoripyörän alle jäänyt 4-vuotias tyttö hoidettiin. Välineistö oli vähäistä ja huonosti ylläpidettyä. Leikkaussalin diatermialaitteista yksikään ei toiminut, ja imuista vain yksi. Kiire ja työkuorma näytti vaikuttavan henkilökunnan motivaatioon ylläpitää järjestystä ja huoltaa viallisia laitteita.
Erillään pääsairaalasta on myös silmäsairaala ja heidän tällä vuosikymmenellä avautunut marmorinen silmäleikkaussali. Silmäleikkauksiin oli käytössä huomattavasti enemmän ja paremmin organisoituja resursseja, johtuen yksityisestä lahjoittajasta. Puhtaudesta ja steriliteetissä oli erilaisia käsitteitä kuin Suomessa. Kaikki pinnat, myös pöytien alatasot pyyhittiin alkoholilla aamulla steriilein hanskoin, steriilillä liinalla. Henkilökuntaa oli huomattavasti enemmän, jonka vuoksi päivässä saatiin tehtyä 15 kaihileikkausta. Vietin vain päivän tutustuen tämän yksikön toimintaan, sillä koin että minun oli hyödyllisempää keskittyä pääleikkaussalien toimintaan.
Minun aikanani elektiivisistä sekä päivystysleikkauksista yleisimpinä tehtiin sektioita ja laparotomioita. Näin myös cystofixin ja pleuradreenin laiton, tyreoidektomian ja muutamia kasvainten resektioita. Traumahuoneeseen potilaat tulivat usein haavojen ompelua/hoitoa, kipsien poistoa, pientoimenpiteitä tai kirurgin arviota varten. Jopa päivystysleikkausten kohdalla kiireen tunne puuttui ja leikkausaikataulut olivat hyvin joustavia. Spinaalipuudutus oli yleisin anestesiamuoto, ja spinaalineuloja steriloitiin autoklaavilla potilaiden välillä.
Kävimme tutustumassa myös paikallisessa oppilaitoksessa, jossa koulutetaan sairaanhoitajia ja kätilöitä. Hallituksen päätös on ollut järjestää useampia pienempiä terveydenhuollon yksiköitä (dispensereitä) lähemmäksi väestöä, jotka tulevat vaatimaan lisää henkilökuntaa tulevina vuosina. Uudistuksen myötä on sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutusta lyhennetty. Kahdessa vuodessa voi Tansaniassa suorittaa Certificate-sairaanhoitajan tutkinnon. Diploma-sairaanhoitajan tutkinto kestää kolme vuotta ja se sisältää myös kätilön koulutuksen. Opiskelijat asuvat sairaalan kampuksella. Ilmapiiri koulussa oli mukava ja opiskelijat vaikuttivat motivoituneilta. Itse en vähäisen ennakkoinformaation ja aikarajoitteiden vuoksi tällä kertaa opettanut koululla. Tutustuin koulun vararehtoriin Inickiin, joka lupasi kertoa, mistä he toivoisivat minun pitävän koulutusta seuraavalla kerralla.
Sairaalan johto otti meidät hyvin vastaan, vaikka vierailumme organisoinnissa olisikin ollut parantamisen varaa. Henkilökunta oli vastaanottavaista ja yhteistyö sujui hyvin. Uskoisin lisäkoulutuksesta ja perusteiden kertaamisesta olevan suunnattomasti hyötyä. Kielenä käytimme englantia, mutta valitettavasti kommunikaatio-ongelmia ilmeni usein. Paikalliset potilaat suhtautuivat minuun hyvin, vaikka en pystynyt heidän kanssaan kommunikoimaan kuin elein ja muutamin sanoin. Olen aloittanut seuraavaa käyntiä varten swahilin kielen opiskelun.
Koen oppineeni, että potilaita pystytään hoitamaan hyvin vähäisilläkin resursseilla. Monitorointivälineistöä oli Suomeen verraten minimalistisesti, jonka vuoksi potilaan tilanteen arviointi omin silmin ja kosketuksen välityksellä oli tärkeää. Paikallisilla on myös hyvin joustava käsitys aikataulujen suhteen, joka kehitti kärsivällisempää asennetta ja opetti minua hidastamaan kun akuuttia kiirettä ei ole. Kaiken kaikkiaan kokemukseni Ilembulassa oli haastava, antoisa ja mielenkiintoinen. Toivon, että pääsen palaamaan ja toteuttamaan suunnittelemiani koulutuksia ja kenties vastaamaan joihinkin laitteistovajeisiin.”
Mari palasi Ilembulaan syyskuussa 2018 ja vei mukanaan Bernerin lahjoittamia tuotteita. Marille pakattiin matkatavaroihin mukaan Teleflexin instrumentteja, ProWipes-pintapuhdistuspyyhkeitä, LV-käsihuuhdetta, Ansellin leikkaus- ja tutkimuskäsineitä, sekä Sandelin potilassiirtolakanoita.
Seuraavassa raportissa kuulemme, miten sairaalan tilanne oli muuttunut ja minkälaiseen tarpeeseen lahjoitukset tulivat.
Yhteistyöterveisin,
Mari Koppanen ja Annukka Markkanen, Berner Oy